11. joulukuuta 2013

Hölmö & Mauton

Tyyny ♥
"Pyrimme toimittamaan tilaamasi tuotteet 4-6 arkipäivän sisällä tilauksesi vastaanottamisesta" In my ass! 4 päivää odotin tilaustani, ennen kuin soitin asiakaspalveluun. Ja tuskin olisin soittanut, jos seurantakoodi olisi toiminut, muttei toiminut. Asiakaspalvelusta kerrottiin pahoittelevasti, ettei nettikaupassa ilmoitetussa kestossa oteta huomioon paketin kulkua Ruotsista Suomeen. Tuo 4-6 päivää on siis matka Suomen sisällä. Ja tämä myös selitti miksei seurantakoodi toiminut heti.

Mutta tulihan se paketti sitten ihan inhimillisessä ajassa. Ja kaikki mitä tilasin tuli kerralla kavereiden peloitteluista huolimatta :D Hieman jännitin olisiko kynttiläteline (mihin en tod.näk. ikinä laita kynttilää) ehjä ja ehjänä saapui. Jee! Mutta minkä ihmeen takia sivuilla ei kerrota tavaroiden tulevan Ruotsista? Onhan se lähellä, mutta onhan tuo Hölmö & Mauton myös sen verran iso juttu Suomessa, että luulisi niillä olevan varasto myös täällä.



Hieman pitää vielä kuitenkin avautua. Minkä ihmeen takia legginsit pitää pakata noin isoon pussiin? Tuskin ne olisi siitä kärsiny, jos ne olisi taiteltu pienempään pussiin? Vaikka ovatkin tuollaiset makkarankuoripöksyt.. Normaalistihan vaatteet tulee noin A4 kokoisessa muovisessa "kirjekuoressa" tai vastaavassa pussissa. Tilaamani hupparitkin on aina sullottu suht napakasti pienempään pussiin. Joten miksi?! :D Blondi ei ymmärrä.

Mutta jottei jäisi huono maku tästä, niin on myös hehkutettava, että rakastin kaikkia tilaamiani tavaroita ♥ Tuli noiden legginsien ja kynttilätelineen lisäksi tilattua myös parit koristetyynynpäällistä.

27. lokakuuta 2013

Syyssunnuntai

Koska miulla sekä miehekkeellä oli tänään vapaapäivä ja sää oli mahtava, niin lähdettiin aamupalan jälkeen kävelemään keskustaan. Kävästiin kirppareille, mistä ei löytynyt mitään. Mutta Anttilasta löytyi sitten Herra Ylpön sydän -kirja, jonka Timo osti miulle ♥ Vähän vaihtelua vampyyripehmopornoon (aka Black dagger brotherhoodiin, joka on ollut jo monen vuoden ajan miun suosikki).
Kotiin kävellessämme päätimme poiketa reitiltä ja käveltiin mettäpolkua pitkin kotiin, minkä takia matkaan meni puolet enemmän aikaa. Mutta oli se mukava kävellä luonnossa, vaikka polku olikin aika mutainen. Vanssit oli kevyesti kurassa kummallakin :D
Kuulin jo aikoja sitten, että jossain mein talon lähellä on lähde ja tuolla metässä rämpiessämme löysimme sen sattumalta. Suunniteltiin, että ruvetaan pullottamaan lähteen vettä ja myydään hipeille ja hipstereille sitä kovaan hintaan. Ja kenenkään ei pidä vetää sitä hernettä sinne nenukkiinsa edellisen kommentin takia. En vain ymmärrä miksi pullotetusta vedestä maksetaan maltaita, kun hanasta tulee ihan hyvää vettä meillä Suomessa. Paitsi Espoon keskuksessa. Hyi suotana. Siellä asuessani keitin aina veden, jotta siitä sai juomakelpoista.
Tehokkaan aamupäivän ja päivän jälkeen ilta onkin mennyt vain sohvalla lojuessa ja maalatessa. Aloitin pienen projektin tuossa pari päivää sitten ja kunhan saan projektin valmiiksi, niin laittelen siitä kuvia tänne. Ja pitää noista muistakin paskarteluista laitella tänne kuvaa :)
Jahas. Pleikkari käynnistyi joten mie taidan siirtyä siivoamaan makkaria. En nimittäin ole innostunut tuijottamaan noita Los Santosin maisemia. Mie vierailen ennemmin Silent Hillissä sitten illemmalla.


23. lokakuuta 2013

Auto sai lommon ja mie melkein sydärin

Huhhu. Kädet tärisee edelleen tätä kirjoittaessa, vaikka kolarista on melkein pari tuntia. Lähdin ihan normaalisti psykoterapiasta ajelemaan kotiin, kunnes liikenneympyrässä ajaessani vanhempi mies täräytti kylkeen (ja tässä vaiheessa suusta pääsi "Mitä vittua?!"). Onneksi vauhtia ei ollut paljoa ja selvittiin kummatkin säikähdyksellä. Autokin otti vain lommon kulmaansa. Säikähdin kuitenkin, niin pahasti ettei ajatus kulkenut ollenkaan yhteistietoja vaihtaessa ja käsien tärinä teki kirjoittamisesta vaikeaa. Nyt kun alan vihdoinkin rauhoittumaan (ja adrealiinikin purkautui itkukohtauksen kautta :D ), niin takaisin auton rattiin lähtö ei enää pelota. Kyllä mie kotiin ajoin ihan normaalisti rysähdyksen jälkeen, mutta kotiin päästyä ensimmäinen ajatus oli, etten enää aja. Piste. Mutta hetken sohvalla rauhoituttuani ja itkettyäni olo alkoi helpottaa. Sylissä kehräävä kissa on yllättävän terapeuttinen ♥ Ja pitää tuo mies hakea töistä, niin ei voi jäädä peiton alle pelkäämään. Enkä tiedä olisiko säikäyttänyt näin paljoa, jos en olisi aikaisemminkin ollut kolarissa. Silloi olin kylläkin pyörällä, kun auto ajoi päälle. Ja silloin en selvinnyt säikähdyksellä, vaan jouduin lojumaan useamman päivän sairaalassa ja kesti viikko ennen kuin pystyin kävelemään ilman, että otin seinästä tms tukea. En voi suositella kenellekään sellaista aivotärähdystä. Hyi.

Teksti jäi näköjään roikkumaan tähän älyttömyyspuhelimen sovellukseen, eikä julkaissut itseään, niin voin kertoa pienen päivityksen.

Pienellä jännityksellä ja säpsymisellä sain ajettua miehekkeen työpaikalla ja vaihdettiin kuskia. Koko kaupoilla olo ajan oli hieman jännittynyt olo, mikä sitten helpotti kotiin päästyä. Timo osti miulle lohdutus sidukankin, jotta saisin rentouduttua. Kunhan oli tietysti ensin naljaillut aikansa auton ruttaamisesta. Mutta ensi viikolla viedään auto huoltoon, niin saadaan taas puskuri suoraksi :) Tiedämpähän nyt kuinka ensi kerralla menetellään samanlaisessa tilanteessa :D

3. lokakuuta 2013

DIY - hiusklipsu niiteillä

Näin vastaavan kaupassa ja päätin paskarrella itselleni samanlaisen. Kotonta löytyi ommeltavia niittejä ja tuollaisia klipsuja miulla on ainankin neljä pyörimässä nurkissa (pääasiassa sängyn vieressä lattialla, jonne ovat illalla jääneet).
Päätin laittaa kahta eri kokoista niittiä klipsiin. Eipä tässä oikein muita ohjeita voi antaa kuin sommittele niitit ja laske montako tarvitset. Laita liimaa reippaasti klipsiin, sekä niitteihin (ei kuitenkaan liikaa, ettei tursua rumasti niittean alta ja näy kuivuttuaankin). Itse käytin tuollaista kuvassakin näkyvää yleisliimaa, mikä liimaa muovia, puuta, nahkaa etc. Mutta kannattaa kokeilla myös epoxya, kuumaliimaa tms. Kannattaa niitit liimattuaan painella niitit vielä suoraan linjaan, ennen kuin liima kuivuu kokonaan. Itse annoin kuivua reilu 12h, ennen kuin edes kokeilin hiuksiin (taustalla saattoi olla, että pelkäsin liiman tarttuvan hiuksiin :D ).
Hyvin kesti niitit paikoillaan käytössä ja jopa laukun pohjalla pyöriessään, mutta kun sen ensimmäisen kerran otti ja putosi kädestä lattialle, niin otti ja levisi kuin Jokisen eväät. Tilanne meni kuin hidastettuna ja tiesin, heti klipsin irrotessa kädestä, että nyt hajoaa. Melkein kerkesin parahtaa "Nooooou". Nyt on niitit odottamassa takaisin liimausta, kunhan vain jaksaisin ensin hioa vanhat liimat pois.

23. syyskuuta 2013

Psykoterapia

Että sellanen terapia. Oltiin silmät kiinni ja keskityttiin hengitykseen. Sillä ja muilla harjoituksilla pitäis sitten päässä eroon paniikkikohtauksista. Hieman on skeptinen olo, mutta kokeillaan nyt, kun ei noista lääkkeistäkään ole pahemmin ollut iloa. Heinäkuussa sain tosiaan kohtauksen minkä seurauksena jouduin poistumaan bussista (onneksi vain yhtä) pysäkkiä liian aikaisin Tampereella ollessani. Ulos päästyäni melkein oksensin ja jouduin istumaan maassa hetken, kunnes sain tasattua oloni. Onneksi ihana Reeta ymmärsi ja oli tukena ♥ Tuossa vaiheessa olin syönyt lääkkeitä jo pari kuukautta. Nyt annosta on nostettu, mutta silti hirvittää aina bussiin noustessa, että joutuuko taas hyppäämään kyydistä ennen aikojaan. Itse asiassa kirjoitan tätä tekstiä bussissa :D Kovasti yritän pitää ajatukset kirjoittamisessa ja kuulokkeista kuuluvassa Mana manassa. Noh, kattellaan onko tuosta psykoterapiasta apua paniikkiin, vai onko ihan huuhaata. Skeptisyyden nimittäin herätti, kun mainitsi ainankin kolme eri kirjaa istunnon aikana ja yhdelle hinnankin :D

16. syyskuuta 2013

Asiakaspalvelutyö ♥

Minä ja moni kaverini olemme tavanneet ihan ihmeellisiä asiakkaita töissämme. Miulla on aina automaattinen hymy ollessani töissä, mutta välillä on päiviä, kun ei jaksaisi hymyillä alkuunkaan. Kaveri vasta kertoi somessa kuinka asiakas oli ruvennut haukkumaan hänen ulkonäköään kaikkien kuullen. Itse en ole kokenut ihan noin rajua, mutta turhauttaa kyllä, kun itsensä alkoholissa vuosia marinoinut herrasmies tulee huomauttelemaan huulessa olevasta lävistyksestä tai shokkivärisestä raidasta hiuksissa. Nehän tekevät miusta jotenkin huonomman asiakaspalvelijan? Noh, meitä on moneen junaan ja itsehän olen päättänyt haluavani tehdä asiakaspalvelutyötä. Onneksi on hymyileväisiä ja muutenkin mukavia asiakkaita, jotka piristävät työpäivää :) Pieni vilkaisu myyjän kasvoihin (jos ei ihan katsekontaktia uskalla ottaa) ja kiitos merkitsevät yllättävän paljon.
Mutta välillä on päiviä, kun vain haluaisi mennä takahuoneeseen hakkaamaan päätään rullakkoon.


(Kuvat on napattu netistä.)

19. elokuuta 2013

Mustaa kahvia & murskattuja haaveita

Ajatus ei juurikaan kule. Olen yrittänyt kasata itseäni koko viikonlopun, muttei tunnu onnistuvan. Kun jään yksin, niin kyynel vierähtää taas poskelle. En edes tiedä missä järjestyksessä kertoa asioita.

Ehkä aloitan siitä mihin edellinen päivitys jäi. Eli se miulle iso asia.


Hän.

Meille tosiaan muutti viime maanantaina yli ihana bullipoika. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Toinen oli niin ihana. Oppi namien kanssa istumaan jo seuraavana päivänä ja lenkitkin lähti sujumaan, kun keksittiin oikeat houkuttimet ja, että helpompi suunta on tietenkin kotiin. Palleronkin kanssa tuli toimeen ihan kohtalaisesti. (Poitsulla vain kesti tulonsa jälkeen noin 2 tuntia tajuta, että asunnossa on kissa.) Miuta ei edes häirinnyt herätä työpäivinä n.klo06 lenkittämään toista. Ei häirinny terävät pentuhampaat kädessä leikin aikana. Olin rakastunut.

Mutta tämä kaikki loppui lyhyeen. Liian lyhyeen. Jouduttiin toteamaan miehekkeen olevan allerginen. Liian allerginen asuakseen koiran kanssa. Jouduin siis soittamaan kasvattajalle ja poitsu haettiin perjantaina pois. Kerkesin jo yön pimeimpinä hetkinä miettimään, mitä jos sittenkin vain pitäisin poitsun. Karkaisin takaisin Helsinkiin. Jotenkin en halunnut hyväksyä yhtäkään järkevää ajatusta päässäni. Halusin vain mennä peiton alle ja pysyä siellä. Nyt en saisikaan lenkkikaveria. En pääsisi ilmoittautumaan pentutokoon ja myöhemmin sitten agilityyn. Mitä mie sitten tekisin?

Eihän poitsu kerenny olemaan edes viikkoa, mutta mie kerkesin kiintymään. Tietysti nyt oli helpompi päästää irti kuin esimerkiksi kuukauden päästä. Kaikki olisi varmasti ollut helpompaa, jos poitsu ei olisi ollut niin ihana ja helppo. Kaikki sujui hyvin. Yksin olon opettaminenkin alkoi hyvin.
Mutta nyt pitää opetella ajatukseen, ettei meille tullukaan koiraa.

Se mistä miehen kanssa väännettiin aiheeseen liittyen oli, ettei mies olisi vielä tämän vuoden puolella halunnut ottaa koiraa. Tilaisuus vain hyppäsi eteen yllättäen kulman takaa ja mie pidin sitä kohtalona.
Taisin erehtyä ja pahasti.

Mie vain olen halunnut koiran siitä lähtien, kun aloin pikku hiljaa pääsemään yli edellisen koirani kuolemasta. Ja hänen kuolemasta on noin 6 vuotta. Miulla kesti tuolloin pitkään ennen kuin pystyin edes puhumaan asiasta. Kuukausien ajan pillahdin itkuun vain ajatellessani tuota pientä valkoista karvakasaa. Adi oli elämäni mies muiden miesten vaihtuessa.

"Ja ei siinä vielä kaikki" ostos-tv:n sedän sanoin. Olimme varannaat LSEY:ltä kissanpennun, ennen koiran ottoa. Ja tietenkin sen sai sitten hakea lauantaina. Eli heti seuraavana päivänä luovuttuani poitsusta. Heti huomasi, että se oli miehekkeen kissa, vaikka yhdessä se otettiinkin. Mie en vain pystynyt nauttimaan tilanteesta. Vaikka toinen on pieni ja suloinen ja hellyydenkipeä. Sunnuntaina aloin hyväksymään tilanteen. Mutta nyt poden syyllisyyttä siitä, kun tykkään leikkiä kisun kanssa ja rapsutella sitä sen nukkuessa reiteni päällä. Mie vasta menetin koiran, mitä ei ilmeisesti oltukaan tarkoitettu miulle. Onko miulla oikeus nauttia kissasta?


Ehkä mie yritän tämän postauksen ja biisin myötä päästää irti.


13. elokuuta 2013

Puf! And it's gone.

Se tunne, kun olet kirjoittanut pitkän postauksen ja suoraan sydämestä sen enempiä ajattelematta ja ollut tyytyväinen jokaiseen sanaan ja sitten se häviää. Tuijotin suu auki kännykän ruutua ja kikkailin minkä osasin, mutta se oli kadonnut.
En mitenkään saa enää luotua yhtä hyvää tekstiä joten pitää tehdä tällänen lyhennetty viritelmä siitä. Meni myös maku kirjoittaa, kun se tuli niin itsestää ja nyt pitää miettiä, että mitäs ihmettä siinä lukikaan.

Aluksi halusin kertoa miten elämään luo haasteita, kun parisuhteen osapuolista toinen (minä) on täysin tunneihminen ja tekee lähes kaikki päätökset pohjautuen vain tunteisiin, hyvin harvoin järkeen. Ja tuo miun rakas mieheke on taas järki-ihminen ja harkitsee päätöksiään aina pitkään. Itse olen aina mennyt ja tehnyt, jos siltä on tuntunut. Tästä kertovat mm. liftausreissu yksinäni Leprasta Turkuun (vuosi taisi olla 2007) ja nyt tämä pieni juttu, mikä on aiheuttanut keskustelua kotosalla. Ja se mistä täällä on keskusteltu selviää teille myöhemmin tällä viikolla! To be continued.. Jos ei facesta lukeneet käy spoilaamassa :D
En vain ikinä ole nähnyt syytä miettiä päätöksiä kovinkaan pitkään. Ja asiasta riippuen viikko saattaa olla hyvinkin pitkä. Olen mie tietysti hieman osannut lisätä järkeä päätöksiin esim. enää en käyttäisi puolia ruokarahoista kenkiin, vaikka olisivat kuinka ihanat. Ja yritän ymmärtää sitä, kun joku haluaa käyttää viikkoja esim. sopivan tietokoneen ostoon. Ja korostan sanaa yritän :D Mutta ilman noita tunnepohjaisi valintoja, järjen kirkuessa vastaan, en olisi ikinä muuttanut takaisin Lepraan. Mikä tarkoittaa, että tuskin olisin kihloissa tuon miun ihanan teinirakkauden kanssa ♡ Ja tähän väliin pieni ylistyn tuolle miun miehekkeelle ja hänen pitkälle pinnalleen. Vaatii varmasti paljon järjenihmiseltä kestää tälläistä tunteiden tuuliviiriä :D
Ja palaten tähän asiaan minkä suhteen tein päätöksen tunteiden mukaan ja vasta hieman liian myöhään tajusin, että olisi pitänyt keskustella enemmän miehekkeen kanssa asiasta ja myydä tämä asia hänelle toisin. Mikä kertoo myös siitä, että vaikka olemme olleet yli vuoden yhdessä ja tunteneet vuosi, niin opettelemme edelleen toisiamme ja tätä parisuhdetta. Niin nyt pitkien keskustelujen ja turhautumisten jälkeen tuntuu myös hyvältä tietää kuinka fiksu ja ajattelevainen tuo miun mies on. Rauhoittaa miutakin hieman. Myönnän hieman tottuneeni siihen, että saan usein tahtoni läpi. Mikä ei ole aina hyvä asia :D Mutta epäilen myös, etten olisi tässä ottanut kieltävää vastausta. On sen verran iso asia miulle. Mutta eiköhän tässä hyvin käy :) Miulla on vahvasti sellanen fiilis.
Ja eikös niitä kompromissejä pitänyt tehdä puolin ja toisin parisuhteessa? Vai kuuluuko ne vasta sinne avioliittoon? ;D Tein nimittäin anteeksipyytelevästi myönnytyksen miehekkeen suuntaan, mistä olen ollut aika kielteinen ja ehdoton. Nyt odottelen miten mies ottaa miun ehdotuksen vastaan.. Se tulee kuitenkin näkymään vasta vuosien päästä. Postiluukussa.

Ja rummun pärinää sitten seuraavaan postaukseen asti!

Huomasin tätä läpi lukiessa, että miusta saa aika hirveän kuvan tämän perusteella. Hormoonihirviö, despootti, joka polkee toisten mielipiteet. En mie oikeasti ole ihan niin paha :D Ymmärrätte ehkä hieman paremmin, kunhan selviää mistä täällä on puhuttu.

12. elokuuta 2013

AAARGH !!!

Kirjoitin pitkän rimpsun tekstiä tällä kännykän sovelluksella ja tämä paska onnistui jotenkin hävittämään sen kaiken! Scheisse!!! #@$%£¿

7. elokuuta 2013

DIY: Korvisteline

Kaikki korvikset sekaisin samassa laatikossa ja kiinni mahdollisesti ainankin kahdessa kaulakorussa ja rannekorussa. Kuulostaako tutulta? Miulle tuo oli arkea, kunnes päätin hieman askarrella. Ostin ale-kehykset (olisi pitäny ehkä ostaa pikkasen isommat) ja rautakaupasta ketjua reilu metrin verran. Taustakuvaa etin pitkään, mutta en löytäny sopivaa, joten kehitin tuollaisen hätäratkaisun :D Pitää joskus vaihtaa se johonkin vaaleampaan taustaan, kunhan saan ostettua tulostimeen värejä. Voin sitten rauhassa etsiä netin ihmeellisestä maailmasta jonkun paremman taustan.



Näin se tehtiin:

Tarvitset kehyksen, ketjun ja koukkujen lisäksi

pihdit x2 (rääkkäsin tässä korupihtejäni)
naulan
vasaran

Kun mittaat paljonko tarvitset ketjua muista, että ketju roikkuu ja ota vielä ainankin +10cm.


Ensimmäisenä kaikki liikkuva irti. Eli tausta etc..
Sitten mittasin sopivat välit mihin kiinnittää koukut.
Naputtelin nauloilla alut ruuveille.
Availin pihdeillä sopivan pituisia pätkiä ketjusta ja kiinnitin ketjut koukkuihin.
Helpompi laskea lenkkien määriä kuin mitata mittanauhalla!
Nyt miulla oli siis ketjun pätkiä joiden kummassakin päässä oli koukut.
Nämä avasin vielä keskeltä, koska ketju rupesi kiertymään ruuvatessa.
Kun koukut oli kierretty paikoilleen näpertelin ketjut takaisin kiinni.
Sitten vain lasi, taustakuva ja tausta paikalleen ja seinälle!

Voi olla, ettei tästä ymmärrä mitään, mutta tarkoitukseni ei ollut alunperin tehdä tästä edes ohjeita. Pitänee hommata kameralle teline, niin tulevat DIY-hommat voisi videoida samantein.

Hamahulluus!

Meidän talouden on vallannut hamahulluus. Tai oikeastaan se on iskenyt vain miuhun ja kissaan (jos siis helmi sattuu tippumaan lattialle). Netti on pullollaan ihania ideoita ja ohjeita kuinka tehdä suosikki peli-/pokemon-/sarjishahmo. Tähän mennessä olen väkertänyt mm.




Ja miun ihana mies väsäsi miulle IHAN ITSE hamoista ristin
(mie sitten laittelin siihen tuon o-renkaan ja ketjun)

12. toukokuuta 2013

Heräsin ajoissa, joten sain jotain aikaiseksi :)

Vihdoinkin sain avattua läppärin ja istahdettua sen ääreen. En ole koko kapistusta avannut aikoihin, kun lähes kaikki netissä pyöriminen onnistuu kännykällä. Olen liian nykyaikaistunut :D Suunnittelen jo tabletin hommaamista. Onneksi ovat järkyttävän kalliita, niin ei ole ihan äkkiä rahaa.
Tosiaan päivittäminen tämän vuoden puolella on hieman jäänyt monestakin syystä. Teen nykyisin useampaa osa-aikaistatyötä ja niinä päivinä, kun ei ole ollut töitä olen stressannut sitä ettei ole töitä. Ahdistaa olla Kelan kanssa missään tekemisissä *puistatus* Nytkin odottelen viime kuun työttömyyskorvauksia niiltä päiviltä jolloin en ollut töissä (ja niitä on monta, kiitos flunssan), mutta eipä näy vieläkään, vaikka hakemusta kiirehdittiin. Argh!
Ja toinen syistä on masennus mikä muistutti olemasta olostaan pitkästä aikaa. Eipä tuo ollut vuoteen taas ilmoittanut itsestään mitään ja sitten yht'äkkiä iski järkyttäviä ja holtittomia itkukohtauksia. Alkoivat tammikuussa ja viimeisin oli huhtikuun puolessavälissä. Nyt on onneksi mennyt useampi viikko ilman. En itsekään tiennyt mistä itkukohtaukset tulivat, eikä miulla ollut mitään kontrollia tuolloin ajatuksiini. Kaikki vain oli sillä hetkellä päin helvettiä, eikä mikään auttanut. Olo piti aina vain itkeä ohi. Onneksi miulla on maailman ihanin mies, joka osasi toimia miun kanssa, vaikken itse osannut. Antoi miun parkua pahimman olon pois ja tuli sen jälkeen halaamaan ♡ Ja kaikki oli taas hyvin. Seuraavaan kohtaukseen asti.
Ja ironista ehkä, mutta kun itkukohtaukset tuntuivat kadonneen, niin sain pahimman paniikkikohtaukseni ikinä. Lähdin bussilla ystäväni luonta keskustaan ja ennen kuin matka oli edes puolessavälissä, niin kohtaus iski päälle. Oksetti, huimasi ja halusin ulos bussista. Sinnittelin kuitenkin keskustaan missä jouduin odottamaan 30min vaihtobussia. Olo ei tuntunut helpottavan tuona aikana, vaikka yritin rauhoitella itseäni ja kuunnella musiikkia. Hyppäsin kuitenkin vaihtobussiin ja kärsin vielä muutaman kilometrin työpaikalleni. Yleensä kohtaukset menevät ohi, kun pääsen pois tilanteesta, eli tässä tapauksessa ulos bussista. Mutta ei. Vielä tunteja tärisin ja voin huonosti, kunnes tilanne eskaloitui siihen, että jouduin hälyttämään työkaverin kassalle ja menin vessaan oksentamaan. Onneksi saivat hälytettyä miulle sijaisen, niin pääsin Tuulin (ihana, ihana pelastajani
) kyydillä kotiin jatkamaan oksentelua. Eivät arvauskeskuksessakaan osanneet sanoa, että johtuiko oksentelu ym pitkittyneestä paniikkikohtauksesta vai iskikö miulle vielä migreenikin kaupan päälle. Mutta ei kiitos tuollaista enää ikinä!
Ja jottei mene ihan negailuksi, niin on tässä postausten välissä ollut jotain hyvääkin :D Yksi kysymys nimittäin pisti pääni hyvin sekaisin ja olenkin liihotellut jossain tuolla pilvissä viimeiset kolmisen viikkoa. Mies nimittäin kysäisi 22.04. päiväunilta herättyämme "Mennäänkö naimisiin?" Ja kunhan aikani itkin siinä typerä virne naamallani, niin sain vastattua myöntävästi. Kihlat käytiin sitten ostamassa 27.04., kun kummallakin oli vapaata. Ja kiitos ihanaisen Hennan, niin saatiin sormukset hyvään hintaan :)

Miksi miun käsi näyttää ihan lapiolta? :D


Ja nyt, kun vihdoinkin pääsin vauhtiin, niin ehkä (EHKÄ!!) saisin vihdoinkin päivitettyä tässä parin päivän sisällä noita menneitä menoja :) Mutta nyt on mentävä mummilaan äitienpäiväkahveelle ja illemmalla vielä Saanan kanssa suhveelle.

17. huhtikuuta 2013

Laiska, tyhmä & saamaton

Huono omatunto, kun en ole päivittänyt ikuisuuksiin :<

Enkä vieläkään saa aikaiseksi kunnon päivitystä, mutta tässä pieni sneak peek tulevasta ;)





19. helmikuuta 2013

Blondille tapahtuu

Tulin eilen yöllä kotiin oltuani kavereiden kanssa kantakuppilassa pelaamassa Idioottitietous -peliä (voitin \o/ ) ja ihmettelin, kun rappukäytävän lattiassa oli ruokatahroja. Naureskelin itsekseni, että joltain on nyt valunut kebabin kastikkeet tms lattialle. Naureskelin vielä portaita kiivetessäni, että monenteekohan kerrokseen tahrat johtavat ja pitäisikö seurata, että vievätkö suoraan jonkun ovelle ja veiväthän ne. Meidän! Ja sillä hetkellä tajusin, että kyseessä on broilerin marinaadit, jotka ovat valuneet roskapussista, jonka vein lähtiessäni kaupungille. Ja koska en halunnut rapun haisevan homeiselle marinaadille, niin nappasin mopin ja Tolun ja kipitin siivoamaan rappukäytävän. Kyllä varmaan vastaan tullut naapuri ihmetteli, että mitä ihmettä mie oikein luuttusin rappua klo23 jälkeen maanantaina :D

Tuo Idioottitietous on kyllä mahtava peli! Nippelitiedon määrä kasvaa tuota pelatessa. Tiesittekö, että blondeilla on enemmän hiuksia kuin esim punapäillä? Tai, että pohjassa elävät kalat voivat tulla merisairaiksi? Ja, että maailman väkiluku kasvaa joka päivä n. 250 000 ihmisellä? Suosittelen kokeilemaan kyseistä peliä!

18. helmikuuta 2013

To-do list

Tulevat:
Protectoraten keikasta
Herkkuhetkistä kotona ja Violetissä
Hiustenvärjäämisestä ja Avengereista
Halloweenistä
ja Machinae Supremacyn keikasta

Blogia koskeva To-do list lyhenee vihdoinkin.
Noiden lisäksi tarkoitus olisi joskus kirjoittaa myös:

Joulusta
Esitellä kaikki miun meikit/kengät/laukut
Esitellä hieman kotia & sen yksityiskohtia
Materialisti minussa
DIY



Ja ilman mitään syytä tähän tälläinen random Instagram kuva miusta.

Viiksekkäät bailut

 Sain tälläisen facen kautta muutamaa päivää ennen itse tapahtumaa..

Ja koska miulla on tapana jättää kaikki viime tinkaan, niin tälläkin kertaa askartelin itselleni viikset vasta juhlapäivänä.

Tulostin viikset A4 kokoiselle paperille ja koska musta muste on ihan lopussa väritin viikset vielä mustalla tussilla. Leikkasin viikset irti ja liimasin pahville. Ja koska kontaktimuovia ei ollut, niin päällystin viikset teipillä ja teippasin kiinni drinkkitikkuun. Viiksillä sai siis hämmennettyä myös drinkit. Kätevää :D

Pallo esittelee viiksiä hieman vastahakoisesti

Ja koska avecit sallittiin, niin suostuttelin Timon mukaani.

Tarjolla oli voileipäkakkua, porkkanakakkua ja kahvetta. En tietenkään ollut tajunnut kotona syödä, koska stressasin Marian "lahjan" ja viiksieni kanssa, joten tuli mussutettua voileipäkakkua parikin palaa. Oli hyvää


Kahvit juotua siirryttiinkin sitten siihen alkoholiin. Ja sitä kului illan aikana, kuten kuvista voi huomata :D

(Marian kuvaama)
Sankarin mieheke, itse sankari & sankarin veli.

Tuo Marian paita on ihan mahtava. Haluan itsekin tuollaisen!

(Marian kuvaama)
Mie, Tuuli & Timo

Tuuli oli hirmu kauniina ♥ mikä ei kylläkään välity tästä kuvasta :D

Ja koska there's no life like a nolife
, niin tv oli auki ja sieltä sitten kauhisteltiin Noloja vartaloita. Kyllä puistatti muutamaan otteeseen.

Ja juomat juotuamme siirryimme ihanan Paulan kuskaamana keskustaan ja Apinaan. Ja siitä se sitten lähti.. Näitä kuvia on turha kommentoida. Humalassa oltiin ja sillä selvä. Turha kaunistella.
(Marian kuvaama)
Taustalla näkyvän miehen ilme kertoo kaiken :D
(Marian kuvaama)
(Marian kuvaama)
Maria & Tuuli

(Marian kuvaama)
Hurmaavat leidit.

Ja kuten usein käy, niin nytkin porukka erkani illan myötä. Timo lähti kotiin nukkumaan, Tuuli miehensä kanssa toiseen baariin ja myö muut jumituttiin Apinaan. Ja siellä sitten istuttiin pilkkuun asti. Kerrankin siellä mahtui istumaan! Ja pilkun jälkeen Paula kyyditsi meidät pizzojen kanssa kotiin. Kiitoa hänelle

Paljon ei ole illasta kuvia, joten tähän on hyvä päättää.
(Marian kuvaama)


23. tammikuuta 2013

450km & 24h

Naamani muuttui Hangon keksiksi, kun kuulin syksyllä Machinae Supremacyn tulevan taas Suomeen. Ja vielä miun nimipäivänä! Jos ruotsalaiset jotain osaavat, niin tehdä musiikkia. Ja tästä ovat todisteena MaSu, In Flames, Sonic Syndicate, Opeth, Hardcore Superstar, Pain etc. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Pieneksi dilemmaksi muodostuikin, että minne noita Ruotsin poikia menisi katsomaan. Helsinkiin vai Jyväskylään? Helsingissä saisin seuraa keikalle kavereistani, jotka jakavat kanssani hyvän musiikkimaun. Mutta Jyskälässä olisi Saana, jota näen liian harvoin. Olemme olleet jo ala-asteella samalla luokalla, mutta ystävystyimme vasta yläaste aikoina bussin takapenkillä. Olimme pahiksia, jotka änkesivät aina koulumatkaksi takapenkille :D Ja koska Saanaa näkee tosiaan liian harvoin, niin päätin lähteä ensimmäistä kertaa Lutakkoon!

Tätä postausta vainoaa kirous! Olen jo kolmesti yrittänyt kirjoittaa tätä ja aina jää kesken. Ja niin jäi nytkin. Vatsa päätti ruveta kramppaamaan ja sitten oltiinkin sikiöasennossa suihkunlattialla. Kiitos vaan tästä. Siinä meni mukavasti pari tuntia. Ja koska huomenna on työpäivä, niin en saa tätä tänäänkään valmiiksi, koska pitää mennä ajoissa nukkumaan. Nyt bloggeri sentään antoi miun lisätä kuvia ja siirtää niitä eri järjestykseen. 23.01.2013

En saanut ketää mukaani Leprasta Jyväskylään, kun miehekkeelläkin oli töitä, eikä hän harmikseni pidä MaSusta. Joten lähdin yksinäni ajelemaan kohti Jyskälää torstaiaamuna 22.11. Olin saanut ajoluvan vasta pari viikkoa aikaisemmin, mutta mukavastihan se matka meni. Hieman tietysti tuntui tylsältä yksinäni körötellä suoraa tietä 80km/h. Mutta soittimessa pauhasi MaSun Rise of a Digital Nation & Himin Love Metal, niin eihän siinä voinut kuin hymyillä ja laulaa ääneen.

Kännykän navigaattoriakin tarvitsin vasta Jyväskylän keskustaan ajaessa. Ja oisin varmaan muistin ja Saanan ohjeidenkin avulla perille löytänyt, mutta on tuo navi ihan näppärä. Vie vain järkyttävän paljon akkua. Etenkin, jos on myös Facebook auki koko matkan :D Oli nimittäin lähtiessä 97% akkua ja perille päästessä 2%. Navi oli koko matkan päällä ihan varmuuden vuoksi.

Saanalle päästyä vaihdoin vain nopeasti vaatteet, jätin kännykän latinkiin ja sitten lähdettiinkin tyttöjen kesken shoppailemaan! Kävästiin kirpparilla mistä löysin Ranma ½ mangaa osat 1-7, 9-21 & 23. Ja noista maksoin yhteensä huimat 4€! Pitää puuttuvat osat metsästää paikallisesta divarista tai jos jollain pyörii ylimääräisenä nurkissaan, niin saa tarjota :D Kirpalta löytyi myös 3kpl Rockoon lähtiä hintaan 0,5€. Ja Ruoskan vetoketjullisen hupparinkin löysin! Saanalle ei valitettavasti löydetty kunnon kattilaa. Kaikki tarpeeksi isot mitä löysimme olivat ihan kämäsiä sisältä tai maksoivat enemmän kuin uudet koska olivat olevinaan antiikkia, koska olivat vanhoja. Huoh! Tuntuu, että nykyisin kaikesta vanhasta pyydetään ihan järkyttävää hintaa, koska kuvitellaan sen olevan antiikkia tai vähintään keräilyharvinaisuus.

Käytiin pyörimässä myös hieman lelukaupassa, kuten kuvasta näkyy :D Oli aivan ihania monsu pehmoja ♥ Kuten kuvasta voi todeta. Ja meinasi hulluus iskeä, kun löysin metallisen Hello Kitty Goth lunchboxin. Mutta pihiys voitti. Miulta kuitenkin löytyy samaa sarjaa oleva kangaskassi, mikä on huomattavasti käytännöllisempi kuin pieni metallilaatikko.

Käytiin hakemassa illallis tarpeet ja hieman välipalaa Prismasta ja huristeltiin takaisin keskustaan. Hylättiin auto ja jalkaannuttiin vielä hieman pyörimään keskustan kauppoja. Käytiin mm. Gina Tricotissa ja Glitterissä, mistä kummastakaan en harmikseni löytänyt mitään. Mutta lohduttauduin sillä, että olen hyvä avovaimo, enkä shoppaile kaikkia rahojani reissussa ollessani :D Käytiin rankan shoppailukierroksen jälkeen hemmottelemassa itseämme Spice Ice'issa ja kerettiin siinä samalla myös juoruamaan. Mitä kyllä oltiin tehty koko ajan. Kirppikselläkin juoruttiin ihan avoimesti pöytien välissä pyöriessämme :D Kyllä siinä varmaan muutama kääntyi katsomaan meitä.

Vielä ennen illan keikkaa ajeltiin Saanalle tekemään kanapastaa. Neiti tarjosi pastan kanssa savunmakuista BBQ-kastiketta ja tykästyin. En vain vieläkään ole saanut ostettua sitä kotiin, kun neiti ei ole muistanut ilmoittaa kastikkeen nimeä. Haluan! Sitten voin tehdä satsin kanapastaa ja herkutella tuon kastikkeen kanssa kotonakin

Onnistuin meikkaamaan ennätysajassa ja piilaritkin asettuivat paikoilleen ilman suurempaa sotaa, mutta hiustenpidennysten kanssa menikin sitten hieman aikaa. Onneksi Saana-muru auttoi klipsien kanssa, niin oli kerrankin pidennykset päässä, niin ettei klipsit näy. Ja sitten ajeltiinkin Lutakkoon. Saana lähti opastamaan miut perille ja teki samalla iltalenkin kävellessään kotiin. Piti ihan ihailla toisin tomeruutta, koska keli oli aikas surkea. Vettä tihutteli ja lammikoita oli jo valmiiksi kaikkialla. Toisaalta tuollainen keli on myös mukava lenkkeilylle, kunhan ei kylmä pääse tulemaan.



Lutakkoon saapuessani lämppärinä toimiva Kill the Romance oli kerinnyt jo pitkälle setissään. Mikä ei miuta haitannut. Pelkäsin vain, että paikka olisi jo ihan täynnä, mutta hyvin pääsin vielä eturiviin ja tilaakin riitti. Olin kuvitellut Lutakon aina isommaksi ja yllätyin paikan pienuutta. Mutta meno oli hyvä. Lämppäri veti hyvän shown, vaikkei yleisö näyttänyt pahemmin lämpiävän. Ja aina tuollaisissa tapauksissa pitää nostaa hattua ja taputtaa bändille ihan siitä hyvästä, että jaksavat soittaa innolla, vaikka yleisö olisi kylmä kuin Jäärouvan katse.

Ja sitten Machinae kiipesi lavalle ♥ Voi purr..

Koska miulla on surkea muisti ja keikalla halusin keskittyä pelkkään keikkaan (ja kuvien näpsimiseen), niin meni hieman ohi mitä kaikkea pojat soittivat. On kuitenkin tullut ennenkin käytyä MaSun keikalla (tämä taitaa olla kolmas kerta), niin ei voi muistaa mitä tällä kertaa fiilistelin silmät kiiluen.

On muodostunut jo melkein tavaksi tuo flirttailtua bändin poikien kanssa ja eihän hyvää perinnettä pitänyt tälläkään kertaa sivuttaa ;P Valitettavasti Outi ei ollut tällä kertaa seuranani, kenen kanssa olen tähän mennessä aina virnuillut pojille eturivistä.

Keikka sai arvoisensa lopetuksen, kun pojat soittivat viimeisenä Through the Looking Glass
Oi jestas, kun mie rakastan tuota biisiä.

Pallopää ja pojat
Keikan jälkeen tein spurtin autolle, josta hain Rise of a Digital Nationin cd'n, kun kerta oli mahdollisuus saada siihen nimmarit. Ja nimmarit saatuani änkesin poikien kanssa vielä yhteiskuvaankin.

Ja pitihän vielä Robertin kanssa näpsästä kuva.

Millään en olisi malttanut lähteä takaisin Saanalle, kun olisi voinut jäädä hengailemaan poikien kanssa. Mutta pakkohan se oli, kun piti keretä nukkumaan ennen kuin aamulla piti lähteä ajamaan takaisin Lepraan töiden takia.

En tajunnut/kerinnyt ennen keikkaa kuvailemaan, niin venytin nukkumaan menoani varmaan yli vartilla vääntelemälläni naamaa Saanan eteisessä hänen jo nukkuessa.

Rakastan piilareita, vaikka silmäni ovatkin asiasta täysin eri mieltä.
Valitettavasti noiden sävyä en muista, mutta ne on ostettu Cybershopista, mistä olen kaikki piilarini ostanut tähän mennessä.

Tilasin itselleni nimipäivälahjaksi kännykkään c-kasetti -kuoret. Ja pinkit tietysti :D
Miehekkeelle ostin aikaisemmin tuollaiset mustana ja päätin haluta itsekin.

Sain myös maailman epämukavimman ajatuksen. Päätin nimittäin nukkua pidennysten kanssa. Letitin jatkot ja nukuin koko yön jommalla kummalla kylellä. Koska olen todella herkkäuninen, niin tietysti heräsin aina, kun käänsin kylkeä. Mutta huonosti nukuttu yö palkittiin, sillä jatkot olivat nätisti päässä vielä aamulla ja kestivät nättinä vielä matkan takaisin Lepraan ja työpäivänkin. Harmi, etten kuvaa tajunnut näpätä.

Aamulla herätys oli tosiaan varhain, koska piti keretä Lappeenrantaan töihin kahdeksitoista. Saanan halattuani ja yöpaikasta kiiteltyäni lähdin huristelemaan kohti Lepraa musiikin pauhatessa ja EDiä hörppien. Loistava reissu, vaikka tulikin ajettua n. 450km 24 tunnin sisällä.




Se on valmis! Vihdoinkin :D


11. tammikuuta 2013

Saamattomuus!

On muka taas niin kiirettä, niin kiirettä. En ole kerennyt tekemään oikeastaan mitään, vaikka olen ollut tässä pari viikkoa lomalla. Ja blogikin on ihan rempallaan ja täynnä luonnoksia, mitkä pitäisi kirjoittaa loppuun! Mutta, kun ei päivässä tunnit tahdo riittää. Tai sitten mie vain jumitun väsymyksen takia sohvalle peiton alle -.- Kuten tänäänkin. Heitin miehen töihin ja kotiin päästyä kääriydyin sohvalle peiton alle ja kattelin Hulluna häämekkoihin ja selailin blogeja. Ja yht'äkkiä kello onkin, niin paljon, että pitäisi ruveta pukemaan ja lähteä hoitelemaan asioita (lue: tappelemaan Kelan kanssa). Ja salillekin pitäisi keretä, ennen kuin mies pitää hakea kuuden aikaa töistä.
Ostin tosiaan 27.12. salikortin ja olen toistaiseksi ravannut salilla ihan kiitettävään tahtiin. Pyrin töiden jatkuessakin käymään 2-3 kertaa viikossa salilla. Nyt nimittäin tuli mitta täyteen tämän ylipainon kanssa! On sitä ennenkin tullut laihdutettua 20kg ja silloin en edes liikkunut. Istuin perseelläni ja muutin vain ruokavaliota. Nyt innostuin kuntoilemaan ja toivoisin sen avulla painon putoavan lopullisesti. Eikä osan pamahtavan takaisin. Kuten kävi, kun lopetin karppaamisen. Ja tällä kertaa teen tämän vain itseni, en kenenkään muun takia! Kerrankin olen suunnitellut myös tämän kunnolla. Enkä aijo lopettaa liikkumista, vaikka paino putoaisikin tavoitteisiini. Suunnitelmissa olisi nimittäin aloittaa tankotanssi, kunhan painoa olisi pudonnut tarpeeksi. Jotkut palkitsisivat laihtumisensa ostamalla pienempiä vaatteita, mutta mie palkitsisin itseni ostamalla tangon :D Jos, siis onnistun. Peukut pystyyn! Nyt kana-fetasalaatti naamaan ja kaupungille!


Ja pyrin viikon sisällä tekemään ainankin kaksi päivitystä, mitkä piti tehdä jo joulukuussa!