2. toukokuuta 2017

Milloin jäät katosivat?

Piti kirjoittaa kevyt ja kuvapainoitteinen päivitys vapusta ja Ghostin keikasta, mutta hyvin alkanut päivä kääntyi päälaelleen ja muuttui tunnin pituiseksi terapiapuheluksi ystävän kanssa ja kävelylenkiksi keväistä rantareitti pitkin. Ei kuulosta pahalta, kun asian noin asettelee. Etenkin, kun jättää mainitsematta ahdistuksen ja pelkotilan jälkeisen adrealiinipurkautumisesta johtuvan itkun. Olen huomannut tässä kuukausien aikana, että ihminen pystyy toimimaan yllättävän kauankin, ennen kuin tärinänä ilmennyt pelko ja paniikki puskevat läpi ja purkautuvat itkuna. Se vaatii oman aikansa, ennen kuin keho ja mieli antavat periksi ja koet olevasi turvassa itkeäksesi. Kaikki kiitos ja kunnia rakkaalle ystävälleni, joka kuunteli ja sanoi taas viisaita sanoja, mutta kyllä keväisellä luonnollakin oli osuutensa rauhoittamaan. En ollut edes huomannut aikaisemmin päivällä keskustaan ajaessa tai sieltä kotiin tullessa jäiden lähteneen. Jäin uimarannan kohdalla seisomaan hetkeksi paikalleni ja tuijotin avointa Saimasta, samalla kun kuuntelin ystäväni toteavan minulle puhelimessa asioita, jotka jo tiesin, mutta minun piti kai kuulla ne joltain toiselta. Tajusin kaivanneeni näkyä avoimesta Saimaasta. Se on kai näitä asioita, joita ei ajattele niiden ollessa poissa, vaan vasta uudelleen nähdessä.

Tämä pätee moniin ihmisiin. Kuten ystäviin, jotka ovat muuttaneet toisiin kaupunkeihin tai ihan parin kilometrin päässä asuviin, joita vain yksinkertaisesti näet liian harvoin. Kuitenkin aina pitkästä aikaa heidät nähdessä tajuat ikävöineesi. He saattavat käydä mielessä silloin tällöin, mutta tajuat ikävän määrän vasta kohdatessa. Joku ei nyt varmasti ymmärrä tätä ja miettii miksi ihmeessä ikävöidä ihmisten lähellä eikä silloin, kun he eivä ole siinä. Kai vastaus siihen on aika lailla sama kuin lopullisempaankin "ymmärrät vasta menettämisen jälkeen mitä sinulla oli". Eli toisinaan tarvitsee muistutuksen siitä mitä sinulla on elämässäsi.

Ja ajatus katkesi ihan totaalisesti tuossa toiseksi viimeisen lauseen kohdalla faijan soittaessa ulkomailta. Ehkä ihan hyväkin, että tämä raskas avautuminen ja pohdinta katkesi. Oma mieli keveni ja tuntui mukavalta vaihtaa kuulumisia. Faija tiesi myös kertoa jäiden lähteneen jo torstaina.

27. huhtikuuta 2017

Million reasons

Tiedättekö sen tunteen, kun blogin ulkoasu, otsikkopalkki, vanhat tekstit ja koko Bloggeri vain ärsyttävät suunnattomia määriä? Ja kaiken hyvän lisäksi myös läppäristä meni näytönohjain. Ja menihän tässä yksi parisuhdekin. Noh, nuo ja miljoona muuta syytä sai miut jättämään bloggaamisen vuosiksi. Tilalle tuli Instagram sekä myöhemmin Snapchat. Harkitsin myös vloggaamista, mutta eiköhän muutaman sekunnin videoissa ole tarpeeksi miun narisevaa ääntä, jota äidinkielen opettaja yläasteella luonnehti "puhelinseksiääneksi". Koko ajan kuitenkin blogi ja bloggaaminen pyöri mielessä. "No jos tästä tekisin pienen tekstin tai entäs jos tästä?" Mutta pitkän tauon jälkeen uudelleen aloittamisesta kasvoi mörkö, joka kurkki kaapista vaikka olisi kuinka loitsinut suojeliusta. Mikä miulla on Pottermoren mukaan länsiylämaanterrieri. En ehkä ole ihan samaa mieltä tästä, mutta all hail the queen.

Mutta mikä miut sai sitten nyt aloittamaan taas kirjoittamisen? Huono omatunto, muutamat kyselyt joita olen saanut bloggaamiseen liittyen vai tarve avata elämääni ja siihen liittyviä muutoksia? Varmasti kaikki noista on hyviä syitä, mutta kyllä päällimmäisenä oli aamulla tekemäni esivalintakoe. Klo9:15 aloitin esivalintakokeen teon englannin osuudesta, jota seurasi matematiikka, äidinkieli ja viimeisenä ennakkomateriaaliin liittyvät kysymykset. Reputin ihan totaalisesti. Vaikka aikaa oli 90min, niin en siltikään kerennyt vastaamaan edes puoliin ennakkomateriaalikysymyksistä. Turha siis haaveilla pääsykoekutsusta. Hain siis jo toistamiseen estenomiksi Laureaan. Minä, joka valmistuttuani meikkariksi totesin, etten opiskele enää ikinä. Ja tämän jälkeen olen opiskellut itselleni mm. myyjän ammattitutkinnon ja hinku olisi opiskella lisää. Osaksi ihan siksi, ettei oman alan töitä juurikaan ole. Etenkään Lappeenrannassa. Täällä toimii kaksi ketjua joista toiseen hain kahdesti, enkä päässyt edes haastatteluun asti. Ja toisessa työskentelin yli vuoden, kunnes miut lakaistiin ulos aluepäällikön toimesta sen verran kylmästi, että olen vieläkin katkera vaikka tapahtuneesta on kulunut kohta jo vuosi.

Ja vaikka kirjoitinkin "täällä", niin tällä hetkellä en ole kotona Lappeenrannassa, vaan pk-seudulla. Viimeiset kaksi kuukautta olen käynyt täällä aina kuin mahdollista. Ja Helsingistähän löytyy mitä oivallisimpia tekosyitä tänne tulolle. Oli Pakanalliset kevätmarkkinat ja eilen Tennispalatsilla esitetty Alien Director's cut. Lisäksi myös jo kuukausia aikaisemmin lukkoon lyötyjä menoja, kuten kuun alussa ollut Tylycon, jonka jälkeen bailattiin miun synttäreitä, sekä tulevana sunnuntaina oleva Ghostin jäähallikeikka. Sain tuon Ghostin keikkalipun joululahjaksi henkilöltä kenen kanssa olen tähän mennessä käynyt katsomassa kaikki bändin keikat, mutta alkuovuoden tapahtumista johtuen seura on ensimmäistä kertaa eri. Tuntuu hieman oudolta. Kaihoisalta ja ehkä hieman jännittyneeltä. Niin hassulta kuin se varmasti muiden korvaan kuulostaa, niin tästä keikasta alkaa itselleni uusi aikakausi, vaikka erosta itsestään on jo useampi kuukausi.

Olen harkinnut siivoavani pois osan vanhoista postauksista, mutta samaan aikaan ne kuitenkin tuntuvat kuuluvan tänne. Kuten muistot ja menneet tapahtumat seuraavat meitä kaikkia aina ja kaikkialle, niin jotenkin tuntuisi väärältä deletoida pois asioita, joista silloin halusin kirjoittaa. Joitakin muutoksia tulee varmasti tapahtumaan blogin suhteen. Ulkoasu on pakko saada mielekkäämmäksi, etten taas jätä kirjoittamista "koska blogi näyttää joka tapauksessa rumalta". Ja jos vaan saan Bloggerin appin toimimaan tabletilla, niin postauksien julkaisu helpottuu huomattavasti. Mutta lupaan tässä ja nyt, että seuraava postaus tulee toukokuun aikana! Tuntui nimittäin hyvältä kirjoittaa pitkästä aikaa. Aiheitakin on valmiina useampi ja kesä on tulossa :)


Kiitos teille, jotka olette vielä mukana ja jaksaneet odottaa miun paluuta. Kyllä tää taas tästä lähtee.

23. huhtikuuta 2014

Yritys hyvä

Jestas kuinka vaikeaa voi ollakaan hakea läppäri ja kamerat hyllystä, asettaa ne pöydälle, kytkeä läppäri virtapiuhaan ja kamerat kiinni läppäriin. Mutta nyt tein sen!

Mutta tulos ei ollut ihan se mitä suunnittelin.. Piti tehdä kuvapostaus alkuvuodesta ja muutenkin kertoilla kuulumisia, MUTTA. Jotenkin päädyin katsomaan My Little Pony: Friendship is magicia. Ja sitten alkoikin huono olo hiipimään (liian kahvin takia ilmeisesti), joten päätin olla riskeeraamatta ja kääriydyin peiton alle katsomaan tuota MLP:ia ^____^ 



Nyt ei nimittäin ole aikaa olla kipeä, sillä aloitin pari viikkoa sitten työharjoittelun paikallisessa KICKSissä ja uusi harrastukseni on innostanut liikkumaan entistä enemmän. Kauniiden säiden takia on tuo kuntosalilla käynti jäänyt vähille, mutta onpahan tullut lenkkeiltyä. Sunnuntaina mm. 11,4km luontopolulla :)


Kuva luontopolun laavulta.


Ja tästä voi päätellä mikä se miun uusi harrastus on ;)


Vielä tulee luisteltua lainaluistimissa, mutta toivottavasti kohta saisin jo omat. Yhdet käytetyt olisi kiikarissa, mutta alkaa kärsivällisyys loppumaan, kun ne saisi vasta joskus viikon parin päästä, eikä ole varmuutta sopivatko ne. Mietin jo josko sitä ajaisi perjantaina Helsinkiin ja kävisi ostamassa liikkeestä ihan uudet luistimet ennen Tampereelle ajoa. Ja Treellä odottaa Reetan hyvän seuran lisäksi lauantaina oleva Alternative Blogs Finlandin miitti. Iiiks, jänskättää! Jo toinen miitti mihin osallistun. Ja vaikkei moni usko, niin olen ihan mielettömän ujo ja uusien ihmisten tapaaminen jännittää aina. Hyperventiloin varmaan koko lauantaiaamun :D Pitää yrittää tästä miitistä tehdä postauskin. Ja yritän saada sen julkaistua ennen juhannusta. Vapuksi en vielä lupaa, mutta kyllä mie sen teen.

27. maaliskuuta 2014

Kis six six six

Löysin netistä kuvan paidasta, jossa oli kissa ja teksti "Satan loves cats". Päätin, että kuva on hyödynnettävä! Oli niin loistava. Talletin ja tulostin kuvan.

Ja viime viikolle sattuikin sopivasti arkivapaa ♥ Laitoin Supernaturalin pyörimään ja maalasin A4 -kokoisen piirustuspaperin (normaalia tulostuspaperia paksumpi) pinkiksi. Myöhemmin, kun paperi oli kuivunut lähti pyörimään vuorostaan Breaking Bad ja otin mangan piirtämiseen tarkoitetut tussit esille. Valopöytää en omista (vielä), joten sen sijaan käytin ihan tavallista lasia, jonka nappasin taulusta ja otin lukulampun alle tuomaan valoa. Teippasin tulostamani kuvan maalaamani paperiin kiinni kulmista ja rupesin piirustelemaan.

 
 
 
 
 
 

Kissan ääriviivat tein mustalla, mutta väritin kisun tummanharmaalla. Väritys toi enemmän elävyyttä kissaan, mikä ei tietenkään näy tuossa kuvassa kunnolla -.-

Ja tosiaan kirjoitin yllä, ettei miulla vielä ole valopöytää, mutta olen suunnitellut tekeväni sellaisen. Pienen googlettelun jälkeen löytyi useampi ohje kuinka pöydän tehdä. Maitolasi olisi se kallein osa ja sekin maksaisi vain n. 20€. Kaupan pöydistä saa maksaa käytettynäkin lähes 100€.
Jos saan aikaiseksi väsätä pöydän, niin laittelen kyllä kuvia valmiista tänne. Ja varmasti myös niistä tekovaiheistakin :)


Valmis kisu kehyksissä :)

4. maaliskuuta 2014

DIY: Niittipanta

Vaikka pitkään olenkin hiljaa ollut, niin elossa ollaan!
Ja nyt uutta postausta! :)

Eli kuinka teet niittipannan "rottaniiteillä".


Tarvitset:

niittejä

satiininauhaa (ainankin 30cm)
liimaa
pihdit
sytkärin



Niittien määrä riippuu siitä kuinka tiheästi haluat niitit pantaan. Kun olet päättänyt sopivan määrän, niin mittaa tasaiset välit niiteille. Itse laitoin niitit 3cm välein. Varaa tähän reilusti nauhaa, ettei lopu kummastakaan päästä kesken. Ja tietenkin voit käyttää satiininauhan sijasta esimerkiksi pvc:tä! Kun välit on merkitty, työnnä niittien alaosat nauhan nurjaltapuolelta läpi. En tehnyt valmiita reikiä saksilla tms. vaan autoin pienen alun korupihtien kärellä.


Nyt siulla on tod.näk. hieman ryppyinen nauha. Yritä kiskoa nauhaa suoraksi varovasti.
Vältä rikkomasta kangasta.


Nyt kierrät vain niitit napakasti kiinni paikoilleen. Itse en laittanut liimaa niittien uurteisiin, mutta jos pelkäät niittien tippuvan, niin näinkin voi tehdä. Ja sitten se vaikea ja v*ttumainen vaihe.
Levitä liimaa hieman pidemmälle matkalle kuin niittejä on nauhassa ja asettele nauha niitteineen mahdollisimman keskelle pantaa. Ja yritä välttää liiman tursuaminen nauhan alta. Itse en siinä onnistunut. Huoh.


Leikkaa nauhan päät ylettymään suht kohakkain pannan päiden kanssa ja sulata sytkärillä leikatut päät, jotteivät nämä purkautuisi. Nyt mittaa nauhan pätkistä sopivat suikaleet, joilla saat peitettyä pannan päällä olevan nauhan päät. Ja tämänhän voi varmasti tehdä helpomminkin, mutta mie tein näin :D


Niitit tilasin Etsyn kautta.


Ja tadaa! Valmista pantaa voi esitellä vaikka ilman meikkiäkin peruukki päässä! :)