2. toukokuuta 2017

Milloin jäät katosivat?

Piti kirjoittaa kevyt ja kuvapainoitteinen päivitys vapusta ja Ghostin keikasta, mutta hyvin alkanut päivä kääntyi päälaelleen ja muuttui tunnin pituiseksi terapiapuheluksi ystävän kanssa ja kävelylenkiksi keväistä rantareitti pitkin. Ei kuulosta pahalta, kun asian noin asettelee. Etenkin, kun jättää mainitsematta ahdistuksen ja pelkotilan jälkeisen adrealiinipurkautumisesta johtuvan itkun. Olen huomannut tässä kuukausien aikana, että ihminen pystyy toimimaan yllättävän kauankin, ennen kuin tärinänä ilmennyt pelko ja paniikki puskevat läpi ja purkautuvat itkuna. Se vaatii oman aikansa, ennen kuin keho ja mieli antavat periksi ja koet olevasi turvassa itkeäksesi. Kaikki kiitos ja kunnia rakkaalle ystävälleni, joka kuunteli ja sanoi taas viisaita sanoja, mutta kyllä keväisellä luonnollakin oli osuutensa rauhoittamaan. En ollut edes huomannut aikaisemmin päivällä keskustaan ajaessa tai sieltä kotiin tullessa jäiden lähteneen. Jäin uimarannan kohdalla seisomaan hetkeksi paikalleni ja tuijotin avointa Saimasta, samalla kun kuuntelin ystäväni toteavan minulle puhelimessa asioita, jotka jo tiesin, mutta minun piti kai kuulla ne joltain toiselta. Tajusin kaivanneeni näkyä avoimesta Saimaasta. Se on kai näitä asioita, joita ei ajattele niiden ollessa poissa, vaan vasta uudelleen nähdessä.

Tämä pätee moniin ihmisiin. Kuten ystäviin, jotka ovat muuttaneet toisiin kaupunkeihin tai ihan parin kilometrin päässä asuviin, joita vain yksinkertaisesti näet liian harvoin. Kuitenkin aina pitkästä aikaa heidät nähdessä tajuat ikävöineesi. He saattavat käydä mielessä silloin tällöin, mutta tajuat ikävän määrän vasta kohdatessa. Joku ei nyt varmasti ymmärrä tätä ja miettii miksi ihmeessä ikävöidä ihmisten lähellä eikä silloin, kun he eivä ole siinä. Kai vastaus siihen on aika lailla sama kuin lopullisempaankin "ymmärrät vasta menettämisen jälkeen mitä sinulla oli". Eli toisinaan tarvitsee muistutuksen siitä mitä sinulla on elämässäsi.

Ja ajatus katkesi ihan totaalisesti tuossa toiseksi viimeisen lauseen kohdalla faijan soittaessa ulkomailta. Ehkä ihan hyväkin, että tämä raskas avautuminen ja pohdinta katkesi. Oma mieli keveni ja tuntui mukavalta vaihtaa kuulumisia. Faija tiesi myös kertoa jäiden lähteneen jo torstaina.